Täsmäostosten viidakossa

Piti ostaa lenkkarit. Kuulostaa melko selkeältä hommalta: menen kauppaan, sovitan, maksan, tulen kotiin. Vaan eipä mene asiat niin kuin entisinä hyvinä aikoina, koska maailmasta on tullut monimutkainen, täsmäostosten viidakko. Seuraava kuvaus ei ole aivan autenttinen, mutta jokseenkin pökertynyt olo jäi.

Menin urheilukauppaan, koska sieltä ajattelin saavani lenkkareiden lisäksi myös hyvää palvelua. Sanoin tarvitsevani lenkkarit. Myyjä kysyi, että mihin tarkoitukseen. Teki mieli sanoa, ettei ainakaan pöytäkoristeeksi tai unikaveriksi, mutta myyjä täsmensi, että asfalttijuoksuun vai polkujuoksuun vai maratonille vai kävelyyn vai porrasjuoksuun vai suunnistukseen vai parkouriin vai geokätköilyyn. En tiennyt, että niin monenlaisia lenkkareita edes oli olemassa. Selitin, että semmoiseen tavalliseen käyttöön. Koiran lenkittämiseen, metsäkävelyyn ja satunnaiseen juoksenteluunkin. Myyjä katsoi minua hiukan pettyneenä. No tässä olisi tämmöiset koirantalutuslenkkarit. Niissä on heijastimia yltympäriinsä, kaikkea mahdollista hylkivä pintamateriaali ja pohjassa koirankakkatutka. Ettei taluttaja astu siihen itseensä siis. No mutta hienoa….Mutta sitten metsäkävelyyn tarvitset toisenlaiset lenkkarit.

Metsäkävelyyn pitää olla epätasaiseen maastoon mukautuva pohja. Ja tietty vedenpitävä päälikangas ja mustikkaa hylkivä pinta, koska mustikka ei lähde missään pesussa pois. Metsälenkkareihin on upotettu myös GPS-paikannin, koska nykyiset metsäkävelijät eksyvät tämän tästä. Ei tarvitse sitten lämpökameroiden kanssa haeskella hortoilijaa.

Jaa, mutta sanoitko, että juoksentelet myös. Siihen tarvitset kyllä eri lenkkarit. Näissä saa äkkiä penikkataudin ja faskiitin, joten vaimennetumpaa laatua juoksuun. Juoksulenkkareissa on myös sisäänrakennettu askelmittari, koska juoksijat ovat yleensä aika suorituskeskeistä porukkaa ja haluavat tietää, että paljonko sitä on juostu ja kuinka monta askelta. Juoksulenkkareissa on myös hälytin, joka piippaa, jos edessä on este, että osaavat hitaammat maleksijat väistää. Niin ja sitten näissä on semmoinen pieni piikki, että jos juoksija hidastelee, niin alkaa kantapäähän tökkiä.

Näillä sä mun mielestä pääset alkuun. Nää kolme paria tekee 600 euroa, koska nuo metsälenkkarit on tarjouksessa. Ei ole mustikan poiminnan sesonki nääs, heh. Että oikeastaan sä säästät satasen, kun otat koko setin kerralla. Ja jos jää kaivelemaan, niin täällä on sitten vielä nää geokätköilykengät. Meinaan, kun kerroit, että koiraa saa välillä etsiä ympäri kyliä. Niin nää vois soveltua siihen. 

Juu, kiitos. Ja näkemiin. Taidan miettiä vielä yön yli. Yöllä näin unta tavallisista lenkkareista, joilla pystyi tekemään aivan kaikkea. Tavallinen alkaa olla jokseenkin ihmeellistä.

Julkaistu Kodin Kuvalehden blogiyhteisössä 28.10.2019.

Elämisen vimma

Mitä vanhemmaksi elän, sitä enemmän liikutun keväästä. Jokainen vihertävän pullea silmu saa kyyneleen kohoamaan silmäkulmaan ja ihmetyksen läikähtämään puseron alla. Miten täynnä kihisevää elämää voikaan olla äskettäinen risupahanen! Leskenlehtien arkinen loisto on jotenkin hellyttävää: siinä ne paistattelevat huomion keskipisteinä, kevään kukkajulkkikset! Täysin tietämättöminä (ja piittaamattomina) siitä, että keskellä heinäkuuta kukaan ei huomaisi kukkivaa leskenlehteä, jos sellainen sattuisi vielä kukkaan poksahtamaan.

Entäs muuttolinnut sitten! Kurjet, joutsenet ja töyhtöhyypät, västäräkit, peipposet ja mustarastaat! Juttelen nykyään niille kaikille, enkä enää edes välitä, ihmetteleekö joku ohikulkija. Mulla on, katsos, tässä juttu kesken peipposen kanssa.

Eniten ihmettelen sitä, mihin katosi kevätkooma. Mihin katosi menninkäinen, joka piiloutui keväältä vällyjen alle ja kammosi kaikkea kevään leiskuntaa? Kuinka ihminen voi yhtäkkiä muuttua niin paljon, että inhokkivuodenajasta tulee suosikki? Toisaalta tätähän minä olen aina toivonut: että voisi nauttia keväästä, kuulua kevätkeijuihin eikä menninkäisiin, herätä eloon yhdessä luonnon kanssa eikä tuupertua liiasta valosta ja elämisen vimmasta.

Elämisen vimma on ehkä parasta keväässä. Kaikki oksat ja maan alta puskevat kummallisen näköiset möykyt puhkuvat sellaista villiä alkuvoimaa, että alkaa taas uskoa ihmeisiin. Että elämä osaa korjata itse itsensä. Mustasta maasta puskee yhtäkkiä punaisia nuppuja. Saven keskeltä nousee jotakin vihreää. Ehkä meilläkin, tänä keväänä, alkaa vihdoin uusiutuminen. Ehkä elämisen vimma voittaa.

Hyvää tekeviä asioita

Kaikki ovat varmaan nähneet tai jopa saaneet lahjaksi selviytymispakkauksia. Sellaisia hassunhauskoja, siirtymävaiheeseen liittyviä ja usein jopa hyödyllisiä paketteja.  On selviytymispakkaus avioon astuvalle, vanhemmaksi tulevalle, keski-ikäistyvälle, eläköityvälle ja mitä kaikkea. Mutta tosielämän selviytymispakkauksia ei ole. Kun elämässä on vakava selviytymiskriisi, pakkauksia ei satele. Eikä sellaista kukaan toinen osaisi sinulle rakentaakaan. Isossa kriisissä jokaisen on rakennettava selviytymispakkauksensa ihan itse. Listaan oheen muutamia vinkkejä omista selviytymiskeinoistani tilanteissa, joissa huoli ja murhe uhkaavat musertaa mielen.

    1)   Työ. Opettajan työ on kaikessa hektisyydessään siunaus. Töissä ei ole aikaa omille murheille, huomio on pidettävä oppilaissa ja opetettavassa asiassa. Koko päivä menee puuhakkaassa kuplassa.

    2)   Koreografinen jumppa tai tanssitunti, missä et voi hetkeksikään päästää ajatuksiasi askelkuvioista.  

    3)   Äänikirjat. Ne vievät muille maille ja toisiin nahkoihin, tuntemattomien murheiden ja ilojen äärelle – ja niihin on pakko keskittyä, jos mielii pysyä kärryillä. Itse en pysty kuuntelemaan äänikirjoja paikallani keskittyen, mutta lenkillä, tiskatessa tai siivotessa ne ovat passelia seuraa. 

    4)   Leipominen. Leipominen vie minut aina sellaiseen tunnelmaan, jossa kaikki on hyvin. Johtuu varmaan siitä, että yleensä olen leiponut siksi, että jotakin kivaa on tapahtumassa: synttärit, kihlajaiset, valmistujaiset jne. Kakkujen koristelu on lempipuuhaani, jossa pääsen ainakin hetkeksi hyvää tekevään flow-tilaan. 

    5)   Suoratoistopalvelut. Jos huoli alkaa kuristaa liian kovaa, voi aloittaa vielä yhden jakson. Tai kokonaan uuden sarjan. 

    6)   Lapsenlapset. Ihanat positiivista energiaa uhkuvat pikkuihmiset, joiden kanssa elämä on koko ajan ihmeellistä ja focus hauskanpidossa. ”Mummi, minä olen niin innollinen”, henkäisi kolmevuotias äskettäin. (Innostunut ja onnellinen on tietenkin innollinen, jos ette vielä tienneet sitä.)

    7)   Koira. Koira pyrkii koko ajan palauttamaan itsensä ja ihmisensä rentoon ”kaikki on hyvin” -tilaan. Kyytiin pääsee mallioppimalla, pysähtymällä rapsuttamaan ja silittelemään tuota viisasta eläintä. 

Hyvää tekeviä asioita siis on. Huoli on läsnä, mutta myös vahva usko selviytymiseen. Vielä tulee parempia päiviä, huolettomia aikoja, keijunkepeitä kuukausia. This too shall pass.

Julkaistu Kodin Kuvalehden blogiyhteisössä 24.2.2019.