Monthly Archives: elokuu 2021

Tieteen puolella

Posted on by
Vastaus

Nykysuomen sanakirja määrittelee tieteen ”ilmiöiden ja niiden välisten suhteiden järjestelmälliseksi ja kriittiseksi tutkimiseksi”. Sitähän tiede parhaimmillaan on. Tieteen nimissä tapahtuu kuitenkin valitettavasti muutakin. Viime aikoina koronarokotteisiin kriittisesti suhtautuvia on nimitelty foliohatuiksi, salaliittoteoreetikoiksi, rintamakarkureiksi ja ties miksi. Tieteen olemukseen kuuluu kuitenkin olennaisena osana juuri kriittisyys – ei yksisilmäisyys, kapeakatseisuus tai fanaattisuus.

Suhtaudun piikkiproteiini-injektioon kriittisesti, ja siihen on monta syytä. Yksi tärkeimmistä on vuodepotilaana makaava tyttäreni, jonka kroonisen väsymysoireyhtymän syyksi liian moni lääkäri on arvellut rokotevauriota (vuosien takaisesta rokotteesta). Tällä hetkellä vakavia rokotehaittoja on saanut Suomessa 2000 ihmistä. Määrä on matemaattisesti pieni suhteessa rokotettujen määrään, mutta inhimillisesti traagisen suuri. On aivan sama, onko vakavien haittojen suhdeluku yksi miljoonasta, jos se yksi olet sinä tai oma lapsesi. Jos rokote voi aiheuttaa tyttäreni sairauden kaltaisen tilan, perheellämme ei ole varaa ottaa sellaista riskiä.

Toinen syy kriittisyyteeni on tiede. Perheemme tilanteesta johtuen olen perehtynyt tähän kyseiseen rokotteeseen (tai siis injektioon, Euroopan Lääkevirasto ei ole antanut sille rokotestatusta, koska tutkimus on kesken) erityisellä intensiteetillä. Olen kaivanut esiin kaiken saatavilla olevan tiedon, ja sitä on tietenkin aika paljon. Yksi minuun vaikuttanut tyyppi on mRNA-rokoteteknologian keksijä, Robert Malone, jota ylistettiin rokotekeskustelun alussa ympäri internettiä. Sitten Malone avasi suunsa ja lausui, että hän oli koko ajan ollut sitä mieltä, ettei kyseistä rokotetta olisi vielä saanut laittaa jakoon, koska sitä ei ole tutkittu riittävästi. Vaarana on, että piikkiproteiini ei asetukaan pistoskohtaan, vaan vaeltaa kehossa hallitsemattomasti ja asettuu esimerkiksi aivoihin. Jos piikkiproteiini lähtee vaeltamaan, seurauksena on aina vakavia haittoja. Nyt Robert Malonen ylistykset ovat kadonneet netistä ja häntä arvostellaan kovin sanoin, koska hän (tiedemies) puhuu niin ikäviä asioita. Mitä se tiede taas olikaan? Ilmiöiden tarkastelua järjestelmällisesti ja kriittisesti.

Rokotekriittisyys voi toki tarkoittaa tyhmyyttä ja perehtymättömyyttä, mutta myös jotain muuta. Joskus kriittisyyden perusteena saattaa olla naapurin Jaskan salilla kuulema huhu tai Pohjolan Poppamiehen blogipostaus (keksitty nimi), mutta erittäin usein rokotekriittisyyden takana on valtava määrä perehtymistä. Itse olen rajallisilla kyvyilläni yrittänyt selvittää mistä rokote on tehty, miten se vaikuttaa, kuka sen on kehittänyt, miten sitä on tutkittu, onko rokotteesta seurannut haittavaikutuksia ja jos, niin millaisia jne. Kaiken tämän jälkeen en pysty pitämään nopeasti kehitettyä rokotetta (injektiota) turvallisena tai välttämättömänä. En kuvittele rokotettujen liittyvän 5G-verkkoon ilman puhelinta tai liimaantuvan sillankaiteisiin ohikulkiessaan, mutta en voi olla varma, etteikö huonolla tuurilla vakava rokotehaitta osuisi kohdalle.

En halua tällä kirjoituksella vähätellä koronaa. Se on kova tauti joillekuille, ja jokaisen pitää saada valita omat riskinsä. Jos rokotteen ottaminen rauhoittaa mielesi ja tuntuu oikealta, silloin se on varmaankin sinulle oikea valinta. Jokainen voi kuitenkin tehdä joka päivä valtavasti muutakin oman immuunipuolustuksensa hyväksi. Pelkästään se, mitä ajattelee, syö ja juo, vaikuttaa uskomattoman paljon. Eikä se, ettei ota rokotetta, useinkaan tarkoita, ettei välitä. Rokottamaton saattaa välittää paljon enemmän kuin joku sokkona rokotejonoon hyppäävä. ”Valitse taistelusi” on tässäkin kohtaa vanha, mutta käyttökelpoinen ohje. Rokotehaittoja vastaan en enää (enempää) jaksa taistella. Koronaan sairastuneita sentään hoidetaan, rokotevaurioon sairastuneet jäävät Suomessa kokemukseni mukaan totaalisen yksin. Eniten tässä ajassa toivoisin ymmärrystä ja armollisuutta myös niitä eri tavoin valitsevia kohtaan (puolin ja toisin). Heillä voi olla hyvät syynsä. Kyseessä on kuitenkin yhä vapaaehtoinen ja kokeellinen rokote, jonka jokainen ottaa omalla vastuullaan.



Kuva lainattu Pixabaysta.

Uskalla olla huono

Posted on by
2

Kun opevuosia on takana yli kolmekymmentä, pysähdyin miettimään, mitä tällä kokemuksella haluaisin sanoa nuorelle itselleni, sille uransa alussa olevalle opettajalle. Sain nuorena opena toki paljonkin hyviä neuvoja ja apua, mutta seuraavat neuvot tällainen tunnollinen suorittaja olisi oikeasti tarvinnut:

  1. Mieti, mitä voit jättää tekemättä.
    Opettajan työ on sellainen sirkusareena, että itsensä voi uuvuttaa helposti viikossa, jos yrittää koko ajan pitää kaikki pallot ilmassa. Heti alussa kannattaa opetella kullanarvoinen karsimisen taito. Vastavalmistuneelle se on tietenkin haastavaa, kun ei vielä oikein hahmota, mikä on vähemmän tärkeää kuin joku toinen. Mutta jos jokin projekti tai kuvistyö tuntuu liian kuormittavalta eikä ole pakollinen, jätä väliin. Joskus voi jättää koko kuviksen (tai muun oppiaineen) väliin, jos tulee muuta tärkeämpää tilalle. Aika monessa kohtaa voi ihan itse helpottaa omaa työtään.

  2. Uskalla olla huono.
    Välillä on ihan ok olla huono. Silloin oppii, mikä ei ainakaan toimi luokassa ja omassa opettajuudessa. Samalla oppii armollisuutta ja inhimillisyyttä. Oppilaillekin on tervettä nähdä, että aina ei mene ihan putkeen – edes opettajalla (muillehan se ei ole uutinen, mutta lapsille tuntuu yhä olevan). Professori Juha T. Hakalan mukaan useimmissa töissä riittää seiskan taso, mikä suojelee ihmistä uupumukselta. Tässä tapahtuu itse asiassa yleensä hassu paradoksi: kun sallii itselleen huonot oppitunnit, tekeminen rentoutuu ja tunneista tuleekin parempia!

  3. Löydä oma Juttusi.
    Itse en vastavalmistuneena yhtään tiennyt, mikä on Juttuni. Puursin ja ahersin ja vakoilin muilta mallia (toki hyödyllistä sekin!), vaikka minulla olisi koko ajan ollut omat Juttuni. En vain tajunnut, että ne olivat niitä. Olin harrastanut tanssia pienen ikäni ja rakastin sitä yhä. Musiikin ja liikkeen yhdistäminen olikin the Juttu. Olin aina rakastanut riimittelyä ja piirtämistä, joten niistäkin tuli opettajan työni kultakimpaleita. Käytä opetuksessasi siis paljon sitä, minkä osaat ja mitä rakastat. Kun opettajalla on kivaa, oppilaillakin on kivaa (tai ainakin kivempaa). Sitä paitsi ihminen ei uuvu tehdessään sitä, mitä rakastaa, vaikka tekisi sitä paljonkin. Siksikin on tärkeää raivata tilaa omille jutuilleen. Joku voi ajatella, ettei minulla ole mitään Juttua, mutta opettajan työ on niin monipuolista, että uskoisin kaikille löytyvän omia juttuja: tarinoiden kertominen, käsityöt, opetuskeskustelut, säveltäminen, maalaaminen, digimaailma, matemaattiset ongelmat, kartat, eräjormailu, pelit ja leikit, mindfulness, saduttaminen, draama, you name it!

  4. Kohtaa lapset.
    Sanoisin nuorelle itselleni myös, että muista kohdata ne lapset. Jos joku tunti menee kokonaan siihen, että juttelette kuulumisia tai puratte jotakin välituntikonfliktia, hyvä niin. Se on silloin ja siinä hetkessä tärkeämpää kuin ne sanaluokat tai allekkainlaskut. Harva sitä paitsi pystyy vastaanottamaan mitään uutta oppia, jos mielessä kuohuu välitunnin tai viikonlopun asiat.

    Olen oppinut oheisten neuvojen tärkeyden tietenkin kantapään kautta. Vuosikausia yritin vimmaisesti olla hyvä opettaja. Sitten tuli sellaisia elämäntilanteita, etten yksinkertaisesti enää kyennyt enkä jaksanut. Oli pakko astua itse kyhäämältäni (huojuvalta) jalustalta alas lattialle ja ihan itselleni sopiviin saappaisiin. Kun aloin olla enemmän minä ja enemmän läsnä, hommat alkoivatkin soljua yhtäkkiä puolta vähemmällä vaivalla. Kun luovuin puskemisesta ja puristamisesta, päästäni alkoi pulputa ideoita aivan itsestään. Töihin oli kiva ja kiinnostava mennä, koska yhtään en aamulla tiennyt, mitä päästä sinä päivänä pulpahtaisi (toki jokin suunnitelmakin oli, mutta niillä oli tapana muuttua lennossa). Toisinaan päästä tietenkin pölähtelee pelkkiä pölypalloja ja läsnäolokin pätkii ja takkuaa, mutta se ei haittaa, koska tiedän jo, että lääke siihen on tehdä silloin vähemmän eikä enemmän.


Kuva on Maaretta Tukiaisen Hyvän mielen korteista.