Opettajan toukokuu
Toukokuu kuulostaa lupaavalta. Kepeältä ja aurinkoiselta. Toukokuu on lupaus kesästä. Lupaus vapaudesta. Toukokuussa kaikki puhkeaa kukkaan. Paitsi opettaja. Opettajan toukokuu on karuselli, joka pyörii hitusen liian kovaa. Aluksi karusellissa on melkein hilpeää, iloisia lapsia ja vauhdikasta menoa. Vaan annas olla, kun kevät etenee. Karusellin vauhti alkaa kiihtyä semmoiseksi, että päätä huimaa ja pyörryttää, mutta kesken…
Herra Hidas aviorakkauden ytimessä
Herra Hidas ja rouva Impulsiivinen lähestyivät kummallisen paljolta tuntuvaa neljän yhteisen vuosikymmenen virstanpylvästä. Vastahan he tapasivat ja suunnittelivat, kuinka tekisivät kaiken yhdessä, käsi kädessä elämänsä loppuun asti. Vastahan he seurustelivat ja ajattelivat, kuinka samanlaisia he olivatkaan: pitivät kaikista samoista asioista. Vastahan he olivat nuori aviopari, joka ihmetteli, kuinka läpikotaisin hyvin toisen voikaan tuntea. Nyt tuon…
Viisikymppisen parhaat pikkujoulut
Varoitan heti alkuun, että teksti saattaa järkyttää nuorempia lukijoita, joten alaikäiset, siis alle 50-vuotiaat, voivat mennä vaikka baariin tai nuorisotalolle tai minne siinä iässä nyt mentiinkään. En muista. Vanhemmille lukijoille puolestaan tulee selkeät ohjeet, kuinka viisikymppisenä koostat onnistuneen pikkujouluiltasi, jos semmoiset on vielä pitämättä tai ihmettelet, mikä meni edelliskerralla pieleen. Viisikymppisen pikkujouluilta alkaa siitä, että…
Ystäväni, marraskuu
Marraskuu on täällä. Harmaa, pimeä, synkkä, ikävä ja masentava kuukausi. Paitsi että minulle se on seesteinen suvantovaihe, lempeä lepokuu, vuosittainen elämän välitilinpäätös ja armollisuuden ajanjakso. Marraskuu on lupa levätä, pysähtyä, rauhoittua. Marraskuu on kaikessa pimeydessään yksinkertaisen ihana. Miettikää vaikka lepattavaa kynttilänliekkiä, höyryävää lempiteetä kupissa, ehkä vähän suklaata ja ympärillä peitonpehmeä pimeys – kuka sellaista voisi…
Puhu äänellä, jonka kuulen
Kun elämässä tapahtuu oikein paljon, sielu ei aina pysy mukana vauhdissa. Olen joskus kuullut tarinan intiaaneista (siis Amerikan alkuperäisasukkaista), jotka istuivat lentonsa jälkeen lentokentällä risti-istunnassa tuntikausia, ja kun kentän henkilökunta kävi kysymässä, mitä he puuhasivat, he vastasivat odottavansa, että sielu ehtii mukaan. Nyt ymmärrän noita intiaaneja. En ole ollut lentokoneessa aikoihin, mutta sellaisessa pyörityksessä kylläkin,…
Kestävällä jäällä
Kuva on otettu eilen, jolloin tunsin, että aurinko paistoi pitkästä aikaa sieluuni asti. Kävelin koirani kanssa kantavalla, kestävällä jäällä ja hymyilin niin, että poskiini alkoi sattua. Uskallan vihdoin sanoa, että kolmen vuoden pimeys on takana ja koko kehon kestojännitys alkaa pikku hiljaa raueta. Vakavasta sairaudesta paraneminen ei ole lineaarista (eikä kai mikään muukaan paraneminen). Niinpä…
Päivitys käynnissä
Olin odottanut joululomaa hartaasti kuin lapsi joulupukkia. Suunnittelin, millä kaikella herkuttelisin, mitä kivaa puuhailisin ja mitä kaikkea liikuntaa harrastaisin. Pettymyksekseni kaikki suunnitelmat vedettiin vessasta alas, kun sairastuin heti loman alussa kolme viikkoa kestävään superflunssaan. Loma meni pyjamassa sohvalla maaten ja kaksi nenäliinapakettia niistäen. Olen aina ollut umpisurkea sairastaja. Poden taudin lisäksi syyllisyyttä, huonommuuden tunteita, häpeää,…
Tee tänä vuonna toiseksi parhaasi
Jokainen meistä on kuullut hyvää tarkoittavan, armolliseksi tsempiksi aiotun lausahduksen ”kunhan teet parhaasi, se riittää”. Oikeasti lause pitäisi kuitenkin kieltää, koska se ajaa ihmisiä uupumuksen tielle ja vähintäänkin jatkuvaan tyytymättömyyteen. Milloin ihminen on tehnyt parhaansa? Mistä tietää, ettei olisi pystynyt vieläkin parempaan? Milloin voi tyytyväisenä taputtaa itseään olalle ja todeta, että ihan parhaani tein? Kun…
Onnellisuus asuu meissä
Kuuntelin äskettäin Eve Hietamiehen uusimman kirjan, Numeroruuhkan. Kirja oli aluksi jonkinmoinen pettymys: vähän rasittava ja jotenkin lapsellisen tuntuinen, mutta päätin antaa sille mahdollisuuden, koska Eve Hietamiehen aiemmat saman sarjan kirjat ovat olleet hyviä. Itselläni on sääntö, jonka mukaan kirjalle pitää antaa 100 sivua aikaa tehdä vaikutus. Jos siihen mennessä ei nappaa, jätän kirjan kesken. En…
Herra Hitaan pyyhkijänsulkaromantiikkaa
Rouva Impulsiivinen havahtui eräänä arkisena tiistaipäivänä romantiikan puutteeseen (Ensitreffit alttarilla -ohjelmalla saattoi olla osuutta asiaan). Samalla tavalla voi havahtua esimerkiksi jonkin vitamiinin puutteeseen. Ensin ei huomaa mitään, koska oireet hiipivät pikkuhiljaa. Sitten yhtäkkiä tajuaa olevansa umpiväsynyt. Tai suupielet halki. Romantiikan puutteesta ei sentään yleensä halkea mikään, mutta sekin etenee hiipimällä. Yhtäkkiä huomaa, ettei ole kuukausiin…
Something went wrong. Please refresh the page and/or try again.
Follow My Blog
Get new content delivered directly to your inbox.
Nuttu nurin, onni oikein 