Bongasin tänään somesta uuden termin: curling-puoliso. Curling-vanhemmuudesta varmaan kaikki ovat kuulleet: ne sellaiset äidit ja isät, jotka siloittelevat lapsensa tietä ja poistavat jo etukäteen kaikki pettymykset ja pahat mielet palleroisensa polulta. Olin vähän ylpeä siitä, etten ainakaan ollut mikään curling-vanhempi – pettymyksiä ja pahaa mieltä piisasi… No ei ehkä tavallista enempää kuitenkaan, mutta niitä ei ainakaan kaikin voimin kaihdettu. Tänään tajusin, että olen tainnut silti olla aika vahvasti curling-tyyppi. En ehkä curling-puoliso, mutta curling-tyyppi.

Millainen on sitten curling-tyyppi tai -puoliso? Sellainen, joka pyrkii tasoittamaan toisten tunnetiloja, jotta kaikilla olisi kivaa ja leppoisaa. Sellainen, joka vääntää itsensä vaikka umpisolmuun, jos ikävä tunnelma sillä kevenee. Sellainen, joka patoaa omat pahat mielensä ja suuttumuksensa jonnekin peräsuolen peränurkkaan ja toivoo, että ne katoaisivat sieltä muun kuonan mukana viemärin kohinaan. Sellainen, joka huomaa heti, kun tunnelma alkaa valahtaa ja luulee, että on yksin hänen vastuullaan korjata tilanne. Sellainen, joka vaikuttaa ihan hullun positiiviselta, mutta onkin pelkästään hullu. No ei ehkä hullu, muttei kauhean viisaskaan.

Curling-tyypin vahvuus on hyvän ilmapiirin luominen, mikä on tietty hieno taito. Mutta kuten kaikki vahvuudet, tämäkin on toisaalta myös viheliäinen vamma. Curling-tyypin pitäisi tajuta, ettei ikävien tunteiden patoaminen yhtään mihinkään ole tervettä. Jonakin päivänä tulee nimittäin räjähdys tai terveyden romahdus tai jotakin muuta kamalaa, joka ei parannakaan ilmapiiriä. Mutta eihän curling-tyyppi itselleen mitään mahda. Hän hinkkaa ilmapiiriä rattoisammaksi vaikka väkisin. Kunnes tulee niin totaalinen stoppi, ettei harja enää heilu.

Jonakin sysisynkkänä päivänä curling-tyyppi tajuaa, että hän voi olla myös pahalla tuulella. Että hän voi sanoa, ettei jaksa eikä huvita. Taivas ei siitä putoa eikä maapallo lakkaa pyörimästä. Ehkä joku muu saa tilaisuuden keventää ilmapiiriä. Tai sitten kukaan ei tee sitä, ja elämä on hetken synkkää. Eikä siitäkään taivas putoa. Curling-tyypin elämä sen sijaan helpottuu, ja hän pystyy vihdoin olemaan isosti ihminen. Välillä kiva, välillä umpisurkea.

Kuva: Pixabay