Tag Archives: erilaisuus

Herra Hidas on hiiliteräsmies

Posted on by
Vastaus

Herra Hidas ja rouva Impulsiivinen olivat sopineet ruoanlaittovuoroista. Ei tasa-arvon, vaan sovun säilymisen vuoksi. Olisi tietenkin suloista pilkkoa ja silputa ritirinnan iloisesti vitsaillen kuin kokkiohjelmissa ikään, mutta heidän ruoanlaittotyylinsä olivat kertakaikkiaan eri planeetoilta. Kun herra Hidas kuori porkkanan, hän pesi kuorimaveitsen välittömästi käytön jälkeen ja laittoi sen rauhallisesti paikalleen. Kun herra Hidas pilkkoi valkosipulin, hän pesi vihannesveitsen välittömästi käytön jälkeen ja laittoi sen rauhallisesti paikalleen. Kaikki kesti turkasen kauan. Ja ehkä juuri siksi, ennen kuin ruoka oli edes pöydässä, keittiö oli herra Hitaan ruoanlaiton jälkeen siisti kuin lääketehtaan laboratorio.

Rouva Impulsiivisen ruoanlaittometodi oli aivan päinvastainen. Ruoanlaitto oli hänelle luova prosessi, jota ei saanut keskeyttää millään tiskaamisilla tai tavaroiden paikoilleen laittamisilla. Ovet lenkottivat auki, mausteet lojuivat pöydällä hujan hajan, kaikki maailman astiat olivat käytössä ja jauhopussit ym. tarveaineet siinä sekamelskan keskellä. Kun ruoka oli valmista, keittiössä näytti siltä, että siellä on tapahtunut räjähdys.

Enemmän kuin pelkästään ruoanlaitosta herra Hidas innostui kuitenkin keittiövempaimista. Viimeksi innostuksen kohteena oli kahvinkeitin. Ennen keittimen hankintaa herra Hidas teki vertailevaa tutkimusta netin keskustelupalstoilla ja perehtyi valmistajien sivuilla keittimien ominaisuuksiin. Sitten alkoi hintavertailu ja perehtymiskierros kodinkoneliikkeissä. Rouva Impulsiivinen olisi samassa ajassa ostanut jo neljä kahvinkeitintä, palauttanut niistä yhden liikkeeseen, laatinut reklamaation, ja myynyt kaksi muuta kirpputorilla. Rouva ei lakannut ihmettelemästä herra Hitaan jahkailua.

Kun kahvinkeitin sitten vihdoin saapui kotiin, rouva saikin maistiaiskupposen sijaan perinpohjaisen kahvinkeittokoulutuksen. Ei laitettukaan vettä sinne, minne maallikko äkkiseltään luulisi. Ehei. Ei painettukaan yhdestä napista, kun halusit käynnistää vekottimen. Ehei. Piti painaa kolmesta tai neljästä napista riippuen siitä, halusiko papu- vai suodatinkahvia. Rouva Impulsiivinen oli aivan pyörällä päästään. Kuinka vaikeaa voikaan helposta asiasta tehdä! Rouvan oli silti pakko myöntää, että papukahvi oli aivan hykerryttävän hyvää.

Herra Hitaan rakkain hankinta on kuitenkin paistinpannu. Eikä tietenkään mikä tahansa tavallinen pannu, vaan hiiliteräspannu, The Pannu. Herra Hidas ei koskaan käytä muita pannuja, koska se olisi petos The Pannua kohtaan. Rouva Impulsiivinen on koulutettu kohtelemaan The Pannua kunnioittavasti: kypsennettävä miedolla lämmöllä, pohjaan polttaminen ankarasti kielletty, putsattava välittömästi käytön jälkeen teräsvillalla, ei saa käyttää pesuaineita, kuivattava HETI puhdistamisen jälkeen. Rouva Impulsiivinen uskaltaa hädin tuskin koskea The Pannuun. Kun pannu oli uusi, tapahtui nimittäin katastrofi. Herra Hidas meni keittiöön ja parkaisi siellä niin riipaisevasti, että rouva pelästyi koiran tukehtuneen puruluuhunsa. Vaan ei. The Pannu oli jäänyt rouvalta epähuomiossa likoamaan.

Julkaistu Kodin Kuvalehden blogiyhteisössä 18.7.2017.

Herra Hidas ja niukkuuden ylistys

Posted on by
Vastaus

Herra Hidas ja rouva Impulsiivinen olivat kasvaneet hyvin erilaisissa merkkipäiväkulttuureissa. Rouva Impulsiivisen lapsuudessa nimipäivätkin olivat sellainen spektaakkeli, että kahvia oli keitettävä ämpärillinen ja kakkuja koristeltiin kolmelle vadille. Vieraita ei erikseen kutsuttu, niitä virtasi ovesta tasaisena nauhana. Herra Hitaan lapsuudessa nimipäiviä ei juuri juhlittu, onniteltiin ohimennen pienesti. Syntymäpäiville kutsuttiin lähimmät sukulaiset, muttei aina heitäkään.

Näistä lähtökohdista he yrittivät rakentaa ikioman, uudenlaisen merkkipäiväkulttuurinsa. Aluksi juhlittiin melko spektaakkelimaisesti, koska rouva yleensä järjesti juhlat, eikä hän osannut muuta. Sitten rouva alkoi väsyä spektaakkeleihin ja alkoi pienentää kaavaa. Ei nimipäiväjuhlia, korkeintaan kahvit innokkaille. Jossakin vaiheessa hän alkoi myös älytä kysyä syntymäpäiväsankarilta, millaiset juhlat tämä kenties halusi. Myös itseltään. Joskus juhlia ei kaivannut ollenkaan, joskus oli isojen kekkereiden paikka.

Kahdenkeskisistä muistamisista ei silti rouva Impulsiivisen mielestä saanut luopua. Kortti piti vähintäänkin saada, lahjoista ei ollut niin väliä. Mutta tämä yksinkertaiseksi tarkoitettu onnittelukorttikulttuuri vei herra Hitaan ja rouva Impulsiivisen melkein aviokriisin partaalle. Herra Hitaan mielestä korttiin riitti, kun kirjoitti ”onnea rouva”. Rouva Impulsiivisen mielestä se oli lähes töykeätä. Korttiin piti väsätä runo, piirtää kuvia, liimata tarroja, piilottaa jokin yksityinen sisäpiiriviesti ja käyttää vahvoja sanoja. Olivathan he sentään naimisissa.

– Ethän sinä voi kirjoittaa korttiini samaa tekstiä kuin naapurin Jaskalle.

– No en laita Jaskalle että rouva.

– Hyvää päivää sun kanssa! Rouville pitää laittaa hempeyksiä, sellaisia, mitä et ikinä kehtaisi Jaskalle laittaa.

– Minusta ”onnea” on paljon sanottu, koska se on kauneinta, mitä ihmiselle voi toivoa.

– Onhan se kaunista, mutta kun kaikille sanotaan se. Vaimoille on eri sanat.

– Liian paljot sanat vaikuttavat hyvittelyltä. Tykkään siitä, kun sanotaan ”onnea”.

Kortti-case ei ikinä ratkennut. Herra Hidas luki rouvan jaarituksia ja riimittelyjä niin kauan, että syntymäpäiväaamuina oli myöhästyä töistä. Vuosien kuluessa rouva alkoi lukea vähien kirjainten välistä hempeyksiä, joita siellä hänen mielestään piileskeli. Eräänä juhla-aamuna rouvan sydämessä läikähti niin lujaa, että silmistä pursui pari pisaraa kortille. Siinä luki: ”Paljon onnea, rouva!” ja lopussa oli pikkuruinen sydän.

Herra Hidas ja yhden pysähdyksen taktiikka

Posted on by
Vastaus

Herra Hidas teki eteisessä selvästi lähtöä jonnekin. Ennen kuin hän ehti ilmoittaa aikeistaan, rouva Impulsiivinen pelmahti utelemaan, että minnekäs sitä nyt. Herra Hidas ilmoitti menevänsä Prismaan hakemaan yhtä erityislaatuista ruuvia. Rouva Impulsiivisen kulmakarvat hyppäsivät hiusrajaan, hän alkoi säntäillä edestakaisin eikä hyperventilointikaan ollut kaukana. Jestas, Prismaan, tuosta vain! Muistilista oli löydettävä äkkiä! Koska Prismaan ei kerta kaikkiaan saanut lähteä yhden ruuvin takia! Se oli epäekologista, se oli itsekästä, se oli turhanpäiväistä, se oli…se oli… se nyt vain oli KIELLETTYÄ!!

Ennen kuin Rouvan Tärkeä Muistilista löytyi, herra Hidas oli jo matkalla. Hyväntuulisena tietenkin, koska listalla oli vain yksi ruuvi. Hah. Kun rouva lähti Prismaan, lista oli niin pitkä että sitä varten piti olla oma kassi. Listalla oli ainakin kahden viikon ruokaostokset (ekologista), apteekkitavarat (koska Prismassa oli myös apteekki), suutariasiat (eihän sinne nyt muuten tule mentyä!), sukkahousu- ym. naistentarvikeasiat (koska se on kätevää), maton pesulaan vienti (koska ei pesula nyt niin kaukana Prismasta ollut), kirjaston kirjojen palautus (sen kautta pystyi aivan hyvin koukkaamaan palatessa), lemmikkikaupan asiat (luut, pallot yms.) sekä Alkosta Koskenkorvaa. Eikä siis mihinkään viihdekäyttöön, herra paratkoon, rouvan syntymähumalassa oli viihdettä riittämiin, vaan pakuriuutteen valmistukseen. Mutta sitä Koskenkorvaa ei voinut hakea oman kylän Alkosta, koska oppilaiden vanhemmat olisivat takuulla sattuneet Alkoon samaan aikaan, ja siitäkös olisi juttu lähtenyt. Niin on lopussa, naisparka. Seurailkaapa vähän, onko töissäkään selvin päin. Ilmanko on kokeiden pisteet laskettu miten sattuu. Kerrankin lähetti lapset tuntia liian aikaisin kotiin.

Rouva Impulsiivisen mielestä hänen tapansa keskittää asioiden hoitaminen kerta rysäykseen oli paitsi aikaa myös luontoa ja rahaa säästävää. (Jos ei lasketa niitä sakkoja, jotka hän sai unohtaessaan pysäköintikiekon, ja hävikkiä, joka tuli edellisen kaupan ostosten unohtamisesta seuraavaan.) Siksi rouva Impulsiivinen puhisi harmituksesta, kun hän vihdoin löysi kilometrin mittaisen muistilistansa, ja herra Hidas oli jo ties missä.

Samaan aikaan herra Hidas istui Prisman kahvilassa, koska ruuviasian toimittamiseen oli mennyt aikaa neljä minuuttia. Kahvilassa hän vihelteli ja tarkkaili ohikiitäviä, stressaantuneita ihmisiä, jotka raahasivat maata viistäviä ostoskassejaan ja sitä yhtä, jossa oli vielä se pitkä lista niitä oheisasioita. Otsasuonet pullistelivat, ihmiset tiuskivat toisilleen ja retuuttivat lapsiaan hitusen liikaa käsivarresta puristaen.

Rouva Impulsiivinen murehti hukattua elämää, koska niin moni asia olisi hoitunut ruuvin kanssa samalla reissulla. Ainakin ne apteekkiasiat olisi voinut hoitaa. Paitsi ei. Taas olisi tullut sitä väärää d-vitamiinia. No lemmikkiasiat olisi ainakin voinut tuoda. Paitsi ei. Kerrankin toi aivan surkean pallon, joka kesti koirien käytössä vajaan minuutin. Suutarihommat nyt kuitenkin olisi voinut hoitaa. Paitsi että tuskin olisi osannut selittää, millaisen paikan rouva olisi niihin lenkkareihin halunnut. Jonkun ruman olisivat laittaneet. Kaikki täällä pitää itse hoitaa, rouva huokaisi, ja lisäsi listaan vielä särkylääkkeen, koska herra Hitaan epäekologisuus aiheutti hänelle toistuvaa päänsärkyä.

Julkaistu Kodin Kuvalehden blogiyhteisössä 19.5.2016.

Herra Hidas ja tylsyyden sietämisen taito

Posted on by
Vastaus

Jos tylsyyden huipentumaa kysyttäisiin jossakin tietokilpailussa, rouva Impulsiivinen tietäisi vastauksen sekuntiakaan miettimättä. Teksti-TV. Joku saattaa nyt ajatella, että onko semmoista enää edes olemassa. No eihän sitä olekaan useimmille meistä. Mutta herra Hitaalle Teksti-TV edustaa korkean tason viihdettä ja jännittävää elämää.

Herra Hidas saattoi tuijottaa Teksti-tv:n vihreänkeltaisia numeroita ja kirjaimia illat pitkät silminnähden innostuneena. Rouva Impulsiivinen ei voinut olla kysymättä, että mitä ihmettä. Herra Hidas selitti innostuneena, että joku joukkue jossakin pelasi jotakin, ja kohta saattaisi tulla maali tai kori tai piste. Sen näki siitä, että yksi numero ruudulla vaihtui. Ja sitä herra Hidas jännittyneenä odotti.

Rouva Impulsiivinen ei voinut ymmärtää, miksei voinut vaikka pyyhkiä pölyjä koko talosta ja käydä sitten tarkistamassa, oliko numero muuttunut vaiko eikö. Sitten voisi vaikka imuroida ja taas hypätä katsomaan, onko numero muuttunut. Hyvin ehtisi vaikka käydä kaupassa ja taas tarkistaa, onko muutosta. Mutta ei. Menisi kuulemma tunnelma ja jännitys ja into. Ideana oli se, että siinä oltiin ikään kuin katsomossa kannustamassa. Vaikkei mitään näkynytkään.

Rouva Impulsiivinen oli yrittänyt katsoa Teksti-TV:tä herra Hitaan kanssa. Yrittänyt ymmärtää ja innostua. Mutta ei. Liikkumattomien numeroiden tuijottaminen sai aikaan vain sen, että rouva Impulsiivinen tunsi pakottavaa halua kävellä paljain jaloin Lego-palikoiden päällä ja työntää kielensä jäiseen rautaan.


Koska Lego-palikoita tai jäistä rautaa ei ollut lähettyvillä, rouva Impulsiivinen tarttui silitysrautaan. Samalla hän katseli kuinka Supernanny laittoi teeveessä kaikki maailman lapset ojennukseen ja ruotuun. Niin ihanan terapeuttista. Tarve kävellä Lego-palikoiden päällä alkoi haihtua ilmaan silitysraudan höyryjen myötä. Lakanat silisivät pehmeiksi ja lapset muuttuivat tottelevaisiksi. Herra Hidas hihkui innosta yläkerrassa, koska numero vaihtui ruudulla. Rouva Impulsiivinen hengitti syvään ja nautti siitä, että pienen hetken kaikki oli juuri niin kuin pitää.