Siivoilin pihaa myrskyn jäljiltä. Varsinkin vanha tammi oli menettänyt paljon oksiaan myrskyn kourissa. Järeimmät niistä olivat käsivarteni paksuisia, mutta kuivia, toiset taas aivan freesin näköisiä, lehdetkin vielä kiinni oksassa. Siinä siivoillessani huomasin kiitteleväni myrskyä hyvästä työstä. Onpa hyvä, ettei tuokaan paksu oksa pudonnut vaikka lapsenlapsen päähän! Myrsky irrotti kaiken sen, mikä oli tarpeetonta ja aikansa elänyttä. Puuhun jäivät vain elinkelpoiset ja kestävät oksat.

Ihmiselämässäkin on joskus hurjia, elämää ravistelevia myrskyjä, mutta ihmisestä ei irtoa myrskyn kourissa oksia vaan adjektiiveja. Ensin putoavat ehkäpä terve ja urheilullinen, joiden perään ihminen yrittää huutaa, että enhän minä ole mitään ilman noita. Että eihän tätä minulle pitänyt tapahtua! Mutta myrsky ei kuuntele. Sitten paikastaan taistelevat reipas ja iloinen, jotka myrsky kuitenkin armotta tempaisee tiehensä. Ihminen yrittää turhaan haroa tuuleen katoavia, ikiomina pitämiään adjektiiveja. Seuraavaksi tuiverruksessa lepattavat siisti ja ahkera, joissa ihminen roikkuu kynsillään. Näitä et vie! Enhän minä pärjää ilman perusasioita! Ei armoa. Myrsky tempaisee ne sijoiltaan niin, että kynnet vain ritsahtavat poikki. Juuri kun ihminen kuvittelee, että myrsky laantuu ja kaikki on viety, hän näkee, kuinka tehokas ja aikaansaava pyörteilevät ilmassa myrskyn riepottamina. Hän ei jaksa enää edes kurotella niiden perään.

Myrskyn jälkeen ihminen istuu lamaantuneena lattialla ja miettii, jäikö yhtään adjektiivia jäljelle. Jäikö hänestä mitään? Ja kuka on se, joka ei ole terve, urheilullinen, reipas, iloinen, siisti, ahkera, tehokas eikä aikaansaava? Kuoriko myrsky esiin adjektiivin, jota ihminen ei edes tiennyt hänessä olevan? Kuoriko myrsky esiin jotakin puhdasta ja aitoa ja pyyhkäisi pois kaiken tarpeettoman ja aikansa eläneen? Kuoriko myrsky esiin jotakin elinkelpoista ja kestävää? Tulisiko joskus päivä, jolloin myrskyä voisi vilpittömästi kiittää?

Ihminen itkee lattialla kadotettujen adjektiiviensa perään ja kyselee miksi, oi miksi. Tammi seisoo pihalla ja on. Se luottaa elämään ja kasvun ihmeeseen. Se osaa päästää irti. Tulee uusia keväitä. Tulee uusia oksia. Tulee uusia adjektiiveja.

Kuva on lainattu Pixabaysta.