Luonnonmukaiset vaihtoehdot ovat aina olleet tärkeä osa elämääni. Pikkutyttönä opin, että tikku lähtee jalkapohjasta kuusen pihkalla. Omilta lapsiltanikaan en ole millään muulla konstilla koskaan tikkuja poistanut: notkeaa pihkaa laastarin alle ja laastarilappu tikun päälle. Viimeistään parissa päivässä tikku on kiinni pihkassa. Isältäni opin myös, että alkukesällä kannattaa syödä nuoria koivunlehtiä ja kuusen kerkkiä, koska niissä on paljon c-vitamiinia. Teininä lainasin kirjastosta kirjan nimeltä Kauneutta luonnosta (tai jotain sinne päin) ja kirjan innoittamana läksimme ystäväni kanssa keräämään poimulehtiä. Niistä piti keittää teetä ja tuota teetä hörppimällä ihon piti alkaa hehkua ennennäkemättömällä tavalla. Ei tullut hehkua, tuli hirveä rokko tai akne tai joku näppylätauti. Luonnonmukainen ihonhoito ei moneen vuoteen oikein napannut.

Vanhemmiten luonnonmukaisuus on alkanut taas vetää puoleensa yhä enenevissä määrin. Luonnonmukaisuus on siitä kiva trendi, että useimmiten se paitsi suojelee luontoa, myös päästää ihmisen hitusen helpommalla. Miettikää vaikka kookosöljyä, mikä luonnon lahja ihmiselle! Kookosöljy käy deodorantin korvikkeeksi, aurinkovoiteeksi ja kaikeksi voiteeksi, meikin poistoon, hampaiden pesuun, kuivien hiusten hoitoon ja tietty ruoan valmistukseen. Lisäksi se on pakattu ekologisesti lasipurkkiin. Tai entäs etikka sitten! Tiesittekö, mikä ihmeaine tavallinen väkiviinaetikkaa on? Se korvaa kätevästi pyykin huuhteluaineen, astianpesukoneen kirkasteen ja Round Upin puutarhassa (totta: etikka kuivuttaa rikkaruohot pystyyn). Huuhteluaine-etikkaan voi tiettyä tuoksua halutessaan lisätä tilkan eteeristä öljyä, mutta se ei ole välttämätöntä – pyykki ei lemua etikalle! Etikka toimii mahtavasti myös siivouksessa: veteen sekoitetulla etikalla voi pestä ikkunat, uunin, puhdistaa viemärin, kahvinkeittimen, mikroaaltouunin ja pyykinpesukoneen. Ja vielä: etikka poistaa kaikenlaisen pahan hajun. Kun etikkakuppeja asettelee sinne tänne tasojen päälle, koti on tuota pikaa raikas kuin kesäsade. Mummini spesiaalivinkki liittyi hyttysen puremiin: pyyhkeen kulma kasteltiin etikkaan ja sillä paineltiin kutiavaa kohtaa. Kutina lakkasi aina kuin seinään. En tiedä, oliko plaseboa vai mummin taikapyyhe, mutta kannattaa kokeilla!

Joskus luomumpi vaihtoehto tulee eteen puolivahingossa, kuten omat jäähyväiseni shampoolle. Olimme viettämässä viimeistä lomaviikkoa vuokramökillä keskellä korpea. Joka päivä uitiin ja saunottiin, joten ajattelin, että ei ole järkeä pestä hiuksia koko ajan. Päätin, että viimeisenä iltana sitten. Viimeisenä mökkipäivänä ihmettelin, kun tukka kiilteli puhtaan näköisenä, joten päätin hiukan venyttää koetta. Jospa pesenkin sen vasta sitten, kun on ihan ihan pakko.

Töihin lähtö koitti, ja ihmiskoe jatkui. Päätin katsoa, kuinka monta viikkoa ihminen voi olla pesemättä hiuksiaan shampoolla (siis ilman, että ne näyttävät likaisilta). Jossakin vaiheessa lopetin viikkojen laskemisen. Nyt kokeilua on kestänyt kolme vuotta eikä paluuta vanhaan ole. Tänä aikana olen todellakin hikoillut pääni märäksi moneen kertaan, mutta aina on pelkkä vesipesu riittänyt. Itse asiassa hiukseni ovat nykyään paljon paremmassa kunnossa kuin shampooaikana. En tietenkään voi väittää, että vesipesu sopii ja riittää kaikille, koska kokemusta on vain omasta päästäni. Mutta ihanasti se on keventänyt elämää (ja miten paljon muovipulloja ja mikromuoveja onkaan jäänyt hankkimatta!). Ei tarvitse enää miettiä, milloin pesisi hiukset tai kanniskella hiustenpesu- ja hoitotuotteita mukanaan reissussa.

Meidät on saatu monen tuotteen kohdalla uskomaan, että ne ovat välttämättömyyksiä. Kannattaa joskus vähän kyseenalaistaa omia tottumuksiaan ja uskomuksiaan. Onko ihan pakko käyttää kaikkia niitä muoviin pakattuja kemikaaleja, joihin on uskonut? Voisiko maapallon (ja omaa) kemikaalikuormaa keventää vaikka yksi purnukka kerrallaan?