Pikkuisen asiaa pikkareista

Puhutaanpa hetki alushousuista, pikkareista, nimettömistä tai mitä näitä nyt onkaan. Joka tapauksessa siitä vaatekappaleesta, jonka jokainen meistä (ehkä) pukee ylleen ensimmäiseksi ja riisuu viimeiseksi. Siitä vaatekappaleesta, jonka mukavuudesta ja istuvuudesta riippuu koko päiväsi (ja elämäsi) kulku.

Olen käyttänyt todella paljon aikaa ja rahaa löytääkseni pikkuhousut, jotka eivät pilaisi elämääni – toisin sanoen rullautuisi persvakoon. Huonot (persvako-) pikkarit voivat pilata elämää aivan kohtuuttoman paljon, koska ne varastavat kaiken huomiosi. Konsertissa musiikki jää toiseksi, kun pikkarit hiertävät kannikoiden välissä. Juhlissa ohjelmanumerot soljuvat harmaana ohitse, koska pikkarit kiemurtelevat tiedät kyllä missä. Vaelluksella hulppeisiin maisemiin on vaikea keskittyä, koska pikkarit ovat jälleen siellä, minne aurinko ei paista.

Ja sitten keksittiin stringit. En aluksi käsittänyt, miksi kukaan haluaisi ostaa pikkareita, jotka ovat pysyvästi persvaossa, kun olen koko elämäni etsinyt edes yksiä, jotka pysyisivät sieltä poissa. Tietysti minunkin piti kokeilla, josko olisinkin ollut väärässä ja etsinyt ratkaisua ongelmaan, jota ei ole. No en ollut. Stringit tuntuivat hirveiltä. Sitten tajusin logiikan! Jos et voi poistaa ongelmaa, korosta sitä. Alushousuvalmistajat olivat tajunneet, että mukavia pikkuhousuja on vaikea valmistaa, joten tehdään epämukavuudesta trendikästä! Samalla logiikalla kohta myydään kenkiä, joiden sisään on valettu valmiiksi kivi, koska ennen pitkää se sinne kuitenkin menee. Sukkiin voisi tehdä valmiiksi reijän kantapäähän, koska ennen pitkää se siihen kuitenkin niivittyy.

Tyttäreni väittivät, etten vain ollut löytänyt oikeita stringejä. Että olin ostanut vääränlaisia. Ei kuulkaas. Juttu on niin, että nuorena sitä sietää kaikenmoista, kun kroppaa ei lähtökohtaisesti särje ja kolota joka päivä. Siinä yhdet persvakopikkarit tunnu missään. Mutta näillä kymmenillä ei halua yhtään epämukavuustekijää lisää. Käytin itsekin nuorena liian pieniä kenkiä tahallani, koska ne näyttivät muka söpöiltä. Joka askelella sattui, mutta en piitannut, koska söpöys. Sittemmin olen tajunnut, että kukaan ei olisi huomannut, jos olisinkin käyttänyt mukavampia, numeroa suurempia kenkiä. Eikä kukaan muuten huomaa, jos käytät mukavia alushousuja stringien sijaan. Paitsi ehkä siitä, että hymyilet enemmän.