Tulin kotiin jumpasta ihanasti väsyneenä (tarinan edetessä huomaat, että kenties jopa liian väsyneenä). Jumpan jälkeen mennään yleensä suihkuun, ja niin tein minäkin. Siinä riisuutuessani päähäni pälkähti, että siistinpä tässä samalla bikinirajani, kun kerran olen jo ilkosillani. Silmiini osui tyttäreni vahaliuskapaketti, jota en ollut siis eläessäni ennen avannut, mutta nytpä avasin. Vahaliuskat – miten näppärän kuuloinen karvanpoistomenetelmä! Helppoa ja nopeaa.  

Liimasin vahaliuskat kohdilleen ja hankasin niitä vielä tovin, että kiinnittyvät kunnolla. Sitten päättelin, että ne pitäisi riuskalla otteella repäistä irti, ja homma olisi valmis: karvat kadonneet ja iho silkoinen. Nykäisin vähän – ja itkin vähän. Nykäisin lisää – ja itkin ääneen. Kautta karvatuppeni, miksei paketissa ole varoitusta neonvärisin, vilkkuvin kirjaimin?! “Liuskojen irroitus on elämäsi kivuliain kokemus!”  “Pure puukapulaa, kun repäiset liuskaa irti!” Tai saattoihan siinä lukeakin, mutta enhän minä mitään käyttöohjeita lueskele. Ne on uusavuttomille raasuille.

Kun itkultani pystyin jotakin näkemään, huomasin järkytyksekseni, ettei yhtään karvaa ollut irronnut. Nivusissani komeilivat vihreät, leveät liimaliuskat, joista oli irronnut vain paperinen suojus. Great. Äkkiä suihkuun ja hankaamaan noita vihreitä iljetyksiä saippualla ja shampoolla ja kaikella, mikä käteen osui. Kiihkeän hankaamisen jälkeenkin vihreys istui nivusissa kuin karmea tauti. Oli pakko nöyrtyä lukemaan paketin käyttöohje. Jospa siitä löytyisi apu. “Älä missään tapauksessa hankaa vahaa saippualla.” Jaahas. Ja nyt sen sitten kerrotte.

Kekseliäänä tyttönä muistin, että ainakin pihka irtoaa rasvalla! Siispä ruokaöljyä vanulappuun ja taas hankaushommiin. Vaan sekin olisi pitänyt jättää tekemättä. Nyt nivusissani oli paitsi vihreää liimaa, myös joulupukin partaa muistuttava vanukerros. Voihan vanulappu sentään. Lopputulos oli niin kaukana karvattomasta silkoisuudesta, että oli pakko vähän nauraa.

Turvauduin nuoriso-osaston apuun. Hiippailin kylpytakissani vahaliuska-asiantuntijan eteen ja esittelin tilanteen karmeuden. Hysteerisen naurun seasta sain sen verran selvää, että vahaliuskapaketissa oli kuulemma joitakin vahanpoistolappuja, joilla vihreys ja joulupukin parta kenties lähtisivät. Oi, miksi, miksi en lue käyttöohjeita ennen toimeen tarttumista!

Poistolappuset toimivat välttävästi. Ilmeisesti saippualla ja vanulapuilla hankaaminen olivat tehneet tapauksestani astetta haastavamman. Silkoista jälkeä ei tullut, eikä edes uimahallikelpoista. Nivuseni huusivat punaisina monta päivää, ja housut tarttuivat vihertävään liimaan ainakin viikon. Turha ehkä mainita, että en ole vahaliuskoihin koskenut sen koommin.

Julkaistu Kodin Kuvalehden blogiyhteisössä 20.9.2017.